lauantai 17. helmikuuta 2018

Peltoilua muilla hevosilla!

Ehdin jo melkein unohtaa kuinka ihanan lämminverisen me omistammekaan!

Heips!
 Mulla alkoi hiihtoloma joten saankin olla viikon kotona. Voima vietää Ypäjällä suurimmaksi osaksi vaan vapaapäiviä. Haluan kuitenkin ratsastaa ja hiihtoloma tulikin tänään korkattua meidän kasvatilla, lv tammalla nimeltä Dasti.

Mentiin Emman ja Aadan kanssa tallille. Tarkoituksena oli, että Emma menee Sipellä ja minä Dastilla peltoilemaan. Mun ridakamat jäi suurimmaksi osaksi Ypäjälle kanssa, joten mitään edustavia ratsastuskamoja ette tule näkemään näissä kuvissa.
Dasti oli kuulemma pelleillyt jotain jollain ratsastajalla, joten äiti ehdotti, että minun pitäisi läpiratsastaa se. Olin varautunut kaikkeen "dastitemppuihin" puhumattakaan mitä selitin Aadalle "kannattaa olla kamera valmiina, saas nähä mitä tää tekee kun teen näin ja näin". Mutta kuinkas kävikään Dasti oli todella kiva. Käynnissä rento ja ravissa kuuntelevainen. Laukka oli vähän vaikeaa nostaa, tämä yksilö kiisi ravihevosen mukaisesti vain kovaan raviin mutta loppua kohden saatiin myös ihan hyviä nostojakin. Laukka oli muuten tosi kiitävää jos niin voi sanoa. Millään ei olisi halunnut enään hidastaa!

Vauhtia ei puutu tältäkään kaverilta!



Jossakin vaiheessa halusin itse kovasti kameran taakse. Ehdotin Aadaa menemään Dastin selkään ja Aada innostuikin testaamaan. Aada loppuverkkasi Dastin ja niillä sujui oikein mukavasti. 
Katsokaan nyt kuinka söpö se on!

 Kuvailin siinä sitten Emmaa ja Aadaa. Emma otti kiitopätkiä laitumen päädystä jota sitten kuvailin innokkaasti. Sipellä ja Emmalla sujui hyvin yksin mennä sinne, vaikka Sipe onkin tottunut menemään Voiman perässä aina kun siellä käydään.

Loimet hinkkaavat joka vuosi Sipeä, oli loimi minkälainen ja minkä kokoinen tahansa. 





 Kun mentiin takaisin talliin ja hoidettiin hevoset, siirryttiin Belindaan. Harjailin Belindaa ja ihan kamala talvikarvan lähtö! Käytävän lattia suunnilleen hukkui karvaan. Emma juoksutti sen sitten pellolla ja minä hyrräsin taas kameran takana kuvakulmia etsien.






tiistai 6. helmikuuta 2018

Oho, kouluratsastuksella onkin isompi merkitys esteillä


Heips!

Voiman treenit on ollut nyt kuukauden sisällä aika tavoitteellista. Ollaan menty kouluratsastuksessa isoja harppauksia ja sen myötä myös esteillä. Aina olen tiennyt kouluratsastuksella olevan merkitystä esteillä mutta kun oikeasti ollaan nyt vaan jaksettu hioa timanttia lisää tavallista tarkemmin, näkyy esteilläkin ihan kamalasti muutoksia. 
Laukanvaihdolla toiseen suuntaan
 Voi kyllä, Voima kuskaa samalla tavalla edelleenkin mutta se on tavallista herkempi pohkeelle ja istunnalle. Myös malttaminen on parantunut. Ekoilla maneesi hypyillä (eli n. yli viikko sitten) Voima ei edes harkinnut kuin juosta kovaa ja hypätä liitokaviona ison innostuksen takia. Vieläkin jaksaa naurattaa ajatus kun otettiin välikäyntejä ja Voima päätti vinkua ja pomppia paikallaan (se olisi halunnut vaan hypätä ja hypätä).

Tänään mitä pidemmälle tuntia mentiin, sitä kivemmin oli ratsastaa Voimaa. Loppua kohden Voima ei enään kuskannut vaan kuunteli hyvin ja saatiinkin hyviä pomppuja. Mentiin enemmän vaan kavaletti jumppaa mutta loppua kohden otettiin pari isompaakin pomppua.




Laukanvaihdot alkaa sujumaan pikku hiljaa kuin vettä vaan, Vielä on pari säädettävää juttua mutta muuten alkaa olla jo hyvin hallinnassa. Voiman tapoihin kuuluu pukittaa/pomppasta vaihdossa mutta sekin kertonee sen pirteästä motivaatiosta. Eilen treenattiin laukanvaihtoja ja ruuna alkoi sitten tekemään leikkiä asiasta. Se alkoi vetämään vaihtoja itse suuntaan ja takaisin ilman vihjettä mutta vaihtoi myös aina pyynnöstä. Tätä taitoa tullaan niin tarvitsemaan radoilla ja viime kisakausi mentiin aina ravin kautta oikeeseen laukkaan, pyritään siis ettei tällä kisakaudella sentään.




En tiedä mitä tässä tapahtuu


Kaikki kuvat (c) Pinja Pietiläinen

lauantai 20. tammikuuta 2018

Voima muutti hevosopistoon

Epävarmuus, pelko, toivo. Kolme sanaa jotka kuvasivat ajatustani ideasta. Tuo herkkä ruuna joka on aina asunut rauhallisissa talleissa joissa ei tapahdu koko aikaa niin paljoa. Mutta miten kävi? 



Voiman piti saada kuljetus Ypäjälle. Kuljetus olisi maksullinen mutta meillä ei ollut vedettävän auton renkaat sellaisessa talvikunnossa, että sillä voisi traileria vetää. Kuljetus piti olla nopeaa, yhdessä kohtaa uhka olikin niin suuri, että Voima lähtisi puhelun jälkeen seuraavana päivänä. Ongelmia tuli, paljon!
Ensimmäinen kyyti peruuntui ihan muista syistä kun kuljettajan tai meidän (Voima ei ollut ainoa kyytiläinen). Toinen kyyti oli liian kallis verrattuna ensimmäineen, melkein kaksi kertaa kalliimpi. Kaikki tavarat oli pakattu mutta nyt puuttui kyyti. Olin itse opistolla ja Voima suunilleen vain seisoi tarhassa kaikki päivät.
 Onneksi saatiin sitten kyyti loppujenlopuksi  jossa kyytiläinen oli vain Voima.
Kuljetus tapahtui maanantaina, eli olin ollut viikonlopun kotona ja pääsin "ilmaiseksi" mukana. Kuljettaja itse oli todella mukava eikä ollut ollenkaan ongelmia. Hän kuljetti Voiman varovaisesti ja auttoi tavaroiden viemisessä. Parasta mitä kuljetuksesta voi pyytää.
Meille tuli ennen tätä varmaa kuljetusta lisää ongelmia. Mihin talliin? Siellä missä Voima oli syksyllä, oli nyt täynnä ja kyselemällä lähitallit kuulosti kaikki täydeltä myös. Ainoa paikka oli opistontalli. Eikä siinä mitään mutta Voimalle se ei kuulostanut sopivalta paikalta sen luonteen takia. Kokopäivä tarhaus muuttuisi muutamiksi tunneiksi, heiniä vaan karsinassa, hiekkatarha ilman virikkeitä. Se oli nyt vain ainoa vaihtoehto.

Voima käveli kiltisti isoon talliin ja siitä taluttaen omaan karsinaan. Se oli selvästi väsynyt pitkästä kuljetuksesta eikä ihmetellyt sen enempää. Seuraavana päivänä sainkin sitten kuulla miten se oli karannut opiskelijoilta ja karsina oli ihan sotkettu heinään . Voima söi selvästi huonommin kun tavallisesti, sillä se jätti heiniään yli puolet. Olin jo valmis kirjoittamaan postauksen miten se ei ikinä sopeudu isoihin talleihin kun se on niin herkkis kaikelle uudelle.
Samanlainen meno jatkui seuraavan päivän mutta Voimalle lainattiin ketju ettei se pääse livahtamaan. Ratsastelin Voimalla vaan koulua ja toinen päivä olikin vain pukittelua mitä se ei ole ennen tehnyt. Pukkeja toistuvasti isompia ja pienempiä. Laukanvaihdoissa erityisesti isoja pukkeja. Yksi syy oli varmasti maastoesteet jotka oli jätetty maneesiin.

Kolmas päivä kun kaikki muuttui.  Karsina oli siisti ja hevonen oma itsensä. Se oli syönnyt kaikki heinänsä ja söi jämijä. Se tervehti pirteästi ja käyttäytyi fiksusti. Sinikka, opiskelija hyppäsi sillä pieniä esteitä sinä päivänä. Voima olin ihan menossa pitkän hyppytauon jälkeen mutta oli vähän jäykkä.

Eilen kävin taluttelemassa Voimaa Riian ja hänen hevosensa, Säveleen kanssa. Aluksi menin turvallisuuden takia naru turvalla, sillä en tiennyt tarkalleen miten se suhtautuisi talutukseen. Ryntäisikö se vai menisikö se kiltisti. Voima käyttäytyi todella, todella hyvin. Se käveli nätisti vierellä uudellakin reitillä ja pysähtyi kun pyysin. Tuntui jopa hieman hölmöltä sen jälkeen mutta varmasti enemmän hölmöltä tuntuisi jos olisin mennyt pitkällä narulla ja herra olisikin päättänyt lähteä lipettiin.
Voima on ollut toisin sanoen nyt tosi hyvä. Vaikka välillä keksiikin omia hirviöitä ratsastaessa yksin maneesiin. Ollaan noin kuukausi opistolla ja etsitään lähitalleilta paikka jotta saisin Voimalle täyspäiväisen tarhauksen. Voima on luonteeltaan niin puuhakas ja semmoinen "aina menossa" joten se tarvitsee pidemmän päälle myös virikkeitä.









Sävel ja Voima, ihania yhdessä! 


Voima päätti esittää omaa veikeyttään jälleen






Iso talli on hyvää uutta kokemusta Voimalle mutta ei jatkuvaksi ajaksi. Kuukausi menee varmasti hyvin ja olenkin tyytyväinen että se osaa olla noinkin järkevä. Pesupaikalle se ei ihan uskalla vielä mennä mutta sinne ei ole aikomusta vielä mennäkkään ihan vaan siitä, ettei se keksi alkaa pelleilemään keulimalla mitä se meillä joskus aikoinaan teki.

Jos opistontalli olisi Voimalle sopiva, jäisin mielelläni vaikka kesään asti. Mutta Voiman luonnetta ajatellen se tarvitsee enemmän pienempää tallia.

-Sofi

perjantai 12. tammikuuta 2018

Joulu ja uusivuosi/MyDay

Heips!

Ihan kauheeta, että joulukalenteri jäi kesken vaikka melkein kaikki luukut olikin tehty valmiiksi. Oli vaan niin kiireistä esimerkiksi koulussa. Myös muu bloggaaminen jäi aika sivuun mutta nyt kun joulukiireet on ohi, voi taas vaan istua koneen ääreen useammin ja keskittyä blogiin.

Ennen jouluaattoa käytiin Aadan kanssa ottamassa jouluisia kuvia. Käytettiin paljon aikaa taustaan mutta sää ja Voiman ylienergisyys vaikeutti kuvausta liikaa. Voima halusi kuopia jatkuvasti, vaatteet ja hiukset märkinä, meikit levinneenä.. Hyh ihan kamalaa. Onneksi päättäväisyytemme ansiosta saatiinkin jotain aikaiseksi, vaikkein nyt ihan sitä mitä odotettiin.
Voima repi joulukuusen koristeet yksi kerrallaan puusta.
Meidän ympäristö

Meidän joulu oli aika arkea vaan. Minulla oli talliviikko koulussa ja kotiin päästyä pääsin sitten suoraan joulusiivouksiin, lahjaostoksiin ja auttamaan äitiä tallilla kun hänellä oli niin paljon jouluruoka hässäkkää. Voima sai vaan rentoa liikuntaa jos ei muutamaa peltotreeniä lasketa. Juuri kun innostuin siitä niin lumi suli nopeasti sateen mukana. Mentiin usein ilman satulaa. Jouluaatosta tein mydaynkin-





Uusivuosi, uusi yhteinen vuosi minulle ja Voimalle. Voima tuli joulukuun viimeisenä päivänä meille 2015 eli nyt tuli 2-vuotta täyteen. Kovasti yritin vuosivideota väsätä mutta moviemaker jaksaa tapella vastaan, ehkä se joskus luovuttaa ainakin toivottavasti. Voimalle raketit olivat stressaava juttu sillä vuoden ensimmäisenä päivänä se halusi aikasin sisälle ja käveli tosi kiireisesti kuin pelkäisi jotain. Hoitaessa se oli myös levoton mutta kentälle taluttaessa jälleen oma itsensä.