sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kuulumiset tarhakuvien muodossa

Heips!


Ihan outoa etten ole aikoihin postannut. Vaikka mitä olen kirjoittanut mutta aina on jotain tullut päälle/jäännyt kesken. Jotta ette luule, että me oltaisiin kadottu mysteerisesti niin täytyypä jotain kuulumista tänne kertoa.

Meille ei oikeastaan kuulu mitään erikoisempaa. Voima on ollut tavalliseen tapaan terve mutta viime aikoina taas vähän epävarma ratsastaa. Tarkoitan sitä, että se saattaa pelätä asioita mitä se ei ole ennen pelännyt. Sillä on ennenkin tälläisiä kausia ollut mutta vähän jännittää kun ensi viikolla olisi kilpailut. Ajattelin kisata valitettavasti vain 60cm mutta meillä on ollut niin pitkä kisatauko ja Voiman asenne vaikuttaa minuunkin todella paljon. Haluan saada kisoista taas sen hauskan jutun en sitä, että hevonen kieltelee turhaan kun se on niin jännittynyt/epävarma. 
Tässä näkyy se miksi Voiman harja ei koskaan syksyisin/keväisin ole suora. Loimi taittaa sen

Voima on ollut aika kevyellä käytöllä suurimmaksi osaksi vain sääiden takia. On satanut vettä ja kenttä on sen takia ollut vetinen. Nyt tuli jo luntakin mutta sitä olenkin odottanut. Rakastan talvea kun silloin ei tarvitse ratsastaa niin tavoitteellisesti vaan hevosta voi helposti treenata hangessa. Hanki on myös pehmeä paikka pudota ja muutenkin täydellistä kauneutta tämän ankean ruskeuden keskelle.

Voimalle ostin testiin kuonokopan, kyllä luitte oikein. Oikeasti nämä kuonokopat on tarkoitettu hiekansyöjille mutta Voima osaa vaan olla kengittäessä niin ärsyttävä. Se oikeasti ei vaan osaa seistä paikallaan vaan sen pitää aina tehdä jotain. Yleensä se tykkää hiplata kengittäjän takamusta ja voisi ihan vapaasti purrakkin ja sen jälkeen esittää sen "se oli vahinko!"-ilmettä. Sillä se saa nimittäin aina anteeksi. 


Voiman sotkuriimu. Tämän riimun se saa pitää aina keväisin ja syksyllä. 


Näin vielä syksyyn. Ihmettelen sitä miten aina valkoiset hepat tykkäävät sotkea itsensä mutaan. Meillä ei ole kukaan tänä syksynä mudassa piehtaroinut paitsi se valkoinen, Jessi! Ehkäpä se ei tykkää olla valkoinen ja yrittää esittää ruskeaa, tai sitten se haluaa vain pilailla meidän kustanuksella (epäilen vahvasti jälkimmäistä)
























perjantai 6. lokakuuta 2017

Syksyiset rakennekuvat

Heips!

Pakko mainita, että latasin kuvat niin kiirellä, että otin aluksi kamerasta akun enkä muistikorttia. Kun samaan aikaan huomasin istumaan mennessäni, että "ei perhana täähä on akku" niin rojahdin elämäni ensimmäisen kerran tuolin ohi suoraan lattialle. Istuin siellä sitten akku kädessä voivotellen kun selkään sattui #bloggaaminenottaakovillefyysisesti

Mulla alkoi syysloma ja sen jälkeen suoraan alkaakin 2kk työssäoppiminen, jonka yllätys yllätys suoritan kotona. Voima sitten palasi kotiin kanssani ja vuoden vaihteessa palaa takaisin Ypäjälle. Voima sai uuden tarhakaverin, piensuokki Jimin ja ovat hyvin tulleet toimeen.

Tänään päätettiin ottaa uusia rakennekuvia, koska ei olla meillä koskaan yritetty aikuisten oikeasti ottaa niitä. Eipä tänääkään kovin paljoa yritetty mutta panostettiin sentään nahkariimuun ja ketjunaruun.
Voima ei malttanut ollenkaan seistä, vaan se yritti joko väkisin syödä tai kävellä hiplaamaan takkia. Kuvissa huomattiin, että maa ei ollut tasan mutta onneksi ero ei ole kamalan suuri.





Yritin itse ottaa Voimasta pääkuvia ja Emma napsasi meistä myös parit yhtärit. Olen taas niin laiskalla tuulella, että muokkasin vain kaksi ekaa kuvaa. 



Emmalla meni pelleilyksi kaikki kuvat Voiman kanssa mutta näitä on hauska katsella ja muistella vaikka ensi syksynä



Lopuksi ei pystynyt itsekkään enään totisena poseeramaan




Tukka hyvin, kaikki hyvin

lauantai 23. syyskuuta 2017

Terveiset Ypäjältä, peurien valtakunnasta

Riia sai otettua tälläisestä otuksesta kuvan eilen! Nappisilmä ihmetteli Voiman ulkonäköä
Heips!

Pahoittelut siitä etten ole postaillut yli kuukauteen. Ei ole niin pitkää "taukoa" täällä blogissa muistaakseni vielä nähtykkään. Yksinkertaisesti ei ole ollut kuvaajaa kun olen Voiman kanssa treenannut. Myös opisto vie paljon aikaa ja energiaa. Pyrin kuitenkin taas ahkeroitumaan!

Voima kotiutui hyvin kun se tuli tänne. Se muutti ihanaan pikkutalliin jossa on 4 karsinaa. Vähän se hönö ruuna näkee mörköjä vähän väliä kun mennään metsän kautta opiston tiloihin. Ypäjän keskustan läpi se menee ihan omana itsenään mutta ne rauhalliset metsät sisältävät sen mielestä paljon piensuokkeja syöviä mörköjä.

Otsikkoon, eikös Ypäjä ole hevosten valtakunta? Ei! Aina kun Riian kanssa kuljetaan niin niihin peuroihin törmää useaan kertaan. Eilen nähtiin jälleen 4 eri laumaa. Onneksi Voima on tottunut niihin ja tykkää nykyään vain kyttäillä niitä rauhallisin mielin. Kerran peuroja tuli vastaan kesken kiitolaukkaa hiitillä. Se oli ensimmäinen kunnollinen kerta Voiman nähdä ne ja tuo ruuna suunnilleen laukkasi peruuttaen takaisin tulosuuntaan. 


Eile mentiin todella reipas maastoestetreeni. Aluksi piti mennä juhlakentälle tavallisia esteitä hyppäämään mutta kenttä on keskellä ravirataa ja raviradallakin oli kisat menossa. Voiman pää vinksahti nähdessään monte-ratsukot kisaamassa ja kuuluttajan ääni taisi kaataa nuppia väärin päin entisestään nimittäin maastoesteillä meidän "varma kuolain" oli suunnilleen yhtä tyhjän kanssa ja ruuna ryntäsi alta jatkuvasti. Se on aina tykännyt maastoesteistä mutta ei ole rynnännyt samalla tavalla. En antanut ryntäyksen häiritä menoa ja pitää sanoa että oli kyllä hyviä hyppyjä !

Vaikka oli hetkiä kun en yksinkertaisesti saannut hevosta mitenkään kiinni niin se oli silti hauskaa kun huomaa miten hevonen tästä lajista tykkää. Välillä tuli vähän matalia hyppyjä mutta aika selvää kun hevonen pinkoo mitä pääsee. 
Hypättiin erinlaisia esteitä ja se estetauon tuottama estepelko haihtui taas mukavasti. Ei yhtään kieltoja taikka ratsastajan suuhun jäämisiä. Puhtaita hyppyjä.  Epäilen että ratsastustaktiikan muutto saattaa olla suurin syy parempaan treeniin. 



 Alkuverkat vedettiin kentällä. Voima vähän pukitti muutaman kerran kun innostui niistä monteratsukoista. Se ei olisi mitenkään pystynyt keskittymään olennaiseen vaan sen piti kyylätä raviradalle.
Kun ravattiin nii en ntanut sen hakea alas, koska yleensä se sitten hakee tasaiselle kädelle esteilläkin alas ja sitten puomit tippuu. Periaatteessa se oli niin innostunut ettei todennäköisesti olisi tehnytkään sitä.


























 Riia testasi Voimaa ensimmäistä kertaa. Riia otti loppuverkat kentällä ja Voima oli niin väsy ettei sillä käynyt edes mielessä rynnätä enään, onneksi. Se itseasiassa yllätti minut miten hyvin niillä meni. Voima yritti selvästi tehdä jonkinsortin vaikutusta ja kuvia kun kattoo niin lyhyesti, vau. Yleensä Voima on uusilla ratsastajilla ollut vähän erinlainen ratsastajasta riippuen. Riia on itsekkin suokki-ihmisiä ja omistaa suomenhevosen joten kamalan erinlainen Voima ei ollut. Tuli tosi positiivista palautetta Voiman herkkyydestä esimerkiksi istuntaan ja muutenkin kun herra oli niin hyvin kuulolla.


Vompen vasen takasuoja saannut vissiin vähän osumaa vauhdin hurmassa

 Käveltiin takaisin tallille kunnes taas nenän eteen pyrähti peuroja. Riia sitten kuvaili niitä kun eivät ne mihinkään heti siitä lähteneet

Lopuksi löytyy pieni video äänitehosteilla



torstai 17. elokuuta 2017

Kuninkuusravit 2017

Ensimmäinen postaus täältä Ypäjältä kirjoitettuna. Tämä postaus on todella myöhässä mutta niinkuin jo mainitsinkin tuon Ypäjän eli Ypäjälle muutto ja opiskelu on ollut todella enegiaa ja aikaa vievää. En juurikaan ole iltaisin jaksanut läppäriä esiin ottaakkaan. Nyt vihdoin löytyy  kuitenkin ylimääräistä aikaa kirjoittaa tämä.


Kuninkuusraveissa oli viimeksi noin 2-vuotiaana joten paljoa ei kunkkareista ole muistoja ennen tämän vuotista. Mentiin autolla minä, äiti ja serkkuni Aada joka sattui silloin olemaan yötä meillä.

Kuninkuusraveissa oli kamalasti porukkaa ja sieltä löytää aina sellaisen ihanan tunnelman. Kaikki ovat iloisia ja erityisesti ravihevosille kannustavia. Sai kyllä monta kertaa katsoa nyrpeästi kameran linssistä kun korvat käyvät kierroksilla siitä huudosta. Onhan se todellakin hienoa ja varmasti itsekkin huutaisin sieltä katsomon seasta jos joku oikeasti tuttu hevonen juoksisi niinkin isoissa raveissa. Olin suurimmaksi osaksi vain kameran takana kuin katsoin raveja keskittyen, mutta en pysty vaan ikinä lopettamaan ajoissa tuota kuvausta!




 Itse en ole ikinä kummemmin kiinnostunut raveista taikka ajamisesta ylipäätänsä (paitsi välillä virkistykseksi) mutta kotiin palattuamme oli sellainen "olisi kyllä tosi upeaa kasvattaa kunkkarivoittaja"-fiilis. Ehkä joskus tähän lajiin puraisee myös kärpänen.

Sää oli tosi vaihteleva. Oli tosi pilvistä mutta välillä satoi senkin edestä. Oltiin onneksi juuri silloin Aadan kanssa tauolla ja juostiinkin suoraan katokseen jossa myytiin kaikkea ihanaa hevostavaraa. Meenasi tulla vaikka mitä mukaan mutta onneksi Aada sai nopeasti siirrettyä meikäläisen pois paikalta. Palattiin sitten taas kuvailemaan näitä upeita juoksijoita!
Kuvia on kamalasti mutta en viitsi tätä postausta täyttää sen enempää.

Tälläinen lyhyempi postaus tällä kertaa. Ensi kerralla sitten vähän täydentävämpää!